Edelliselle sivulle selaimen Takaisin/Back –painikkeella.

19.1.2010

RUOKASTRATEGIA

Loppuvuonna 2009 uutisoitiin ahkerasti siitä kuinka paljon alun perin syömäkelpoista ruokaa heitetään kodeissa roskikseen tai kompostiin. Määrä tuntui huikean suurelta ottaen huomioon, että toisaalla ihmiset kuolevat nälkään. Jos nälkäkuolemat tuntuvat kovin kaukaiselta asialta niin ehkä vaikutukset omaan kukkaroon kirpaisevat enemmän.

Henkilökohtaisesti yritän välttää ruuan pois heittämistä. Kaikenlaisia keinoja tähteiden loppusijoitukselle on tullut kehiteltyä. Ensimmäinen vaihtoehto on käyttää ruoka niin kuin se on tarkoitettukin. Eli ainakin kerran viikossa meillä on teinien vihaama ”kootut teokset”-päivä, jolloin syödään jääkaappiin kertyneet ruuan rippeet. Näinä päivinä nopeat voittavat. Jos saapuu ruokailuun ajoissa, pääsee valitsemaan ensin. Jos sen sijan jää notkumaan nettiin, joutuu luultavasti syömään oman inhokkinsa. Tosin minä olen armollinen ja otan itse viimeisen.

Erinäisille ruuan tähteille minulla on kaksi erinomaista loppusijoituspaikkaa. Niistä ensimmäinen on sämpylätaikina. Taikinaan voi upottaa loputtomasti aineksia. Itse pyöräytän taikinan lähes aina, kun aamupuurosta jää osa syömättä. Taikinaan voi helposti piilottaa mm. päivämäärältään vanhentuneet, mutta hyvinkin käyttökelpoiset maidot, viilit, rahkat, juustot; myös keittojen liemet ja keitinliemet ovat oiva perusta taikinalle. Erinomaisia makuaineita ovat juustot ja keitetyt perunat, porkkanat ym, raasteena. Pienet määrät muutakin ruokaa voi taikinaan lisätä soseutettuna. Liika on tietysti liikaa. En ehkä itse söisi tinttaantuneita sämpylöitä, joiden sisus olisi lähes pelkkää lasagnea.

Toinen ja vielä maistuvampi loppusijoituspaikka on lettutaikina. Lettuihin sopivat hyvin aamupuurot ja murot, perunamuusi, raastettu peruna, pinaatti- tai sosekeitto. Vain mielikuvitus ja kohtuus ovat rajana. Pienet ja isot lapset syövät lettunsa ja sämpylänsä erinomaisella mielihalulla kunhan ne eivät maistu liian omituisilta. Ja äiti on tyytyväinen, kun aamupuuro ja pinaattikeitto tuli sittenkin syötyä.

Kuiville leivänkannikoille meillä on korpuiksi jauhamisen lisäksi aivan ensiluokkainen käyttötarkoitus. Ne syötetään lampaille ja vuohille. Itsellämme ei näitä eläimiä ole, mutta kesäisin 4H on tuonut lampaita kaikkien iloksi laiduntamaan Vesikosken myllylle. Toivottavasti tämä perinne jatkuu. Lisäksi kotieläintilalla vierailu riittää iloksi meidän pienimmille pilteillemme. Emme tarvitse vielä elämyspuistoja.

Tällaisella strategialla säästin rahojani sen verran, että sain viime kesänä ostetuksi pikakompostin, jonne joutuvat kuorien ym, joukkoon ne tähteet, joita en lopultakaan onnistu sijoittamaan muualle. Ei siis roskikseen niitäkään vaan mullaksi sitten aikanaan. Ensi kesänä katsotaan, mitä kivaa keksin vuoden aikana säästyneillä rahoilla.

Susanna Huolman www.susannahuolman.info