Edelliselle sivulle selaimen Takaisin/Back –painikkeella.
KAUPUNGINVALTUUSTO 14.12.2009
14.12.2009 istuin valtuutettu Auli Guevaran varajäsenenä kaupunginvaltuustossa. Päätettävänä oli mm. keskuskoulun saneeraus, Loimaan hyvinvointipoliittinen ohjelma sekä talouden tasapainotusohjelman toinen vaihe. Suurin käsiteltävä asia oli kuitenkin vuoden 2010 talousarvio.
Vihreiden ainoana edustajana ja täten ryhmän puheenjohtajana pääsin pitämään talousarviota koskevan ryhmäpuheenvuoron. Pienimpänä ryhmänä sain sanoa sanottavani vasta kaikkien muiden jälkeen. Mielenkiinnolla seurasin muiden ryhmäpuheenvuoroja, jotka olivat pitkiä ja täynnä mielestäni asiaan kuulumattomia yleisiä ja yksityiskohtaisia havaintoja alkaen maailmanlaajuisesta taloustaantumasta ja alkoholin käytön lisääntymisestä. Hieman puhetta tiivistämällä olisi ehkä mahdollista säilyttää kuulijoiden mielenkiinto koko puheen ajan. Jokaisessa puheessa oli kuitenkin omat ansionsa, joita en vähättele.
En myöskään väitä, että oma puheeni olisi ollut helmi. Olen kuitenkin tyytyväinen siihen, että pystyin siitä omilla tietovarannoillani suoriutumaan. Aloitin toteamalla Aulin pyynnöstä, että tavallinen valtuutettu on liian vähäisissä määrin päässyt vaikuttamaan vuoden 2010 talousarvion valmisteluun. Itse talousarviosta totesin, että me Loimaalaiset tulemme tämän talousarvion kanssa toimeen. Peruspalvelut saadaan hoidettua eikä vapaa-aikasektoriltakaan tarvitse juuri tinkiä. Ainoastaan kulttuuripuoli on hieman ahtaalla, kun henkilöstö on vähentynyt samalla, kun väestömäärä on kasvanut ja alue laajentunut. Kulttuuripuolella on myös auki olevia kysymyksiä, joihin hallitus ei ole ottanut kantaa, vaikka vapaa-aikalautakunta on asiasta tehnyt päätöksen ja hallitukselle esittänyt. Tässä viittaan Loimaan taidekokoelmien sijoittamiseen ja Haapasten kokoelmaan. Mielestäni hallitus välttelee ikävien päätösten tekemistä, kun ei ota asioita käsiteltäväkseen.
Investoinneista sanoin sen verran, että asukkaiden mielestä voi tuntua hölmöläisten hommalta, kun satojen tuhansien säästöjen takia tehdään miljoonainvestointeja. Näitä investointeja tulee kuitenkin tarkastella vuosien ja kymmenten vuosien vinkkelistä. Säästöä alkaa hiljalleen syntyä, kun rakenteelliset muutokset saadaan tehtyä. Esitin myös hartaan toiveeni siitä, että rakennushankkeiden kustannuslaskelmat on huolellisesti tehty eikä käyttäen sitä vanhaa metodia, jossa laskelmat tehdään tarkoituksella liian alhaisiksi, jotta hankkeelle saadaan myönteinen päätös.
Lopuksi esitin, että huolimatta siitä, millaisena talousarvio hyväksytään, olisi tärkeintä huolehtia siitä, että mahdollisimman moni talousarvion euroista jäisi Loimaalle. Isojen investointien kilpailutuksia lienee mahdotonta tehdä siten, että tarjouskilpailun voittaa loimaalainen yrittäjä. Pienempiä hankintoja on kuitenkin helppo toteuttaa Loimaalla. Isolle kansalliselle tai kansainväliselle yritykselle 500 – 5000 euron kauppa voi olla merkityksetön, mutta loimaalaiselle pienyrittäjälle se voi olla iso osa kuukauden tai vuoden kaupankäynnistä.
Talouden tasapainottamisohjelmasta löysin yhden asian, joka on todella positiivinen. Tilahallinnon uudistamisen kohdassa todetaan, että kiinteistöjen energiatehokkuutta parannetaan. Olen itse puhunut saman asian puolesta jo vuodesta 2004 lähtien. Jos Loimaalla hiljalleen investoitaisiin vanhojen rakennusten energiaremontteihin, säästettäisiin jatkossa energian kulutuksessa isojakin summia. Samalla osoitettaisiin vastuuta ilmastonmuutoksen torjunnassa. Muutoin talouden tasapainottamisohjelma oli varsinainen raakile. Valtuusto hyväksyikin sen vasta raamina, jota ankarasti kehitetään eteenpäin.
Hyvinvointipoliittisen ohjelman laatiminen on ollut mittava urakka. Jää nähtäväksi millaiset ovat sen vaikutukset päätöksentekoon. Laaja ja mielestäni osittain hankalalukuinen opus vaatii paljon paneutumista niiltä, jotka eivät ole olleet sitä laatimassa. Ohjelma sai osakseen myös kritiikkiä. mm valtuutettu Hirvelä kritisoi vanhusten palvelujen laatumittareita. Ne kun ovat pelkkiä lukuja esim. XXhlöä/kotihoidossa. Mitä tällaiset luvut kertovat palvelun laadusta? Eivät mitään. Laatua on se, että vanhus saa riittävän henkilökohtaisen huolenpidon ja tuntee elävänsä arvokasta elämää. Tästä eivät luvut kerro mitään.
Toivottavasti talouskurimuksen kourissa kamppaileva kaupunki kykenee pysymään tolpillaan. Ainakin valtuuston kokouksessa näytti siltä, että löytyy myös hyvähenkistä yhteistyötä.
Susanna Huolman www.susannahuolman.info